Kenraalipuistoon noin 1,3 miljoonaa euroa, kannattiko?

Vantaan Sanomat uutisoi viikonvaihteessa (26.-27. lokakuuta 2013) Vantaan Kivistöön avatusta Kenraalipuistosta. Viikonloppuna vietettiin Kenraalipuiston avajaisia runsain joukoin. Toimintapuisto on suunnattu monelle kohderyhmälle: pienille ja isoille lapsille, nuorille ja aikuisille. Pienille lapsille on rakennettu oma aidattu leikkialue kun taas vanhemmille lapsille löytyy seitsemän metrinen kiipeilyverkko ja niin sanottu parkour-puisto. Nuorille on asennettu omalla keholla ohjattavat elektroniset ICON-pelilaitteet. Tuloillaan on myös aloittelijaystävällinen skeittipuisto. Aikuisille Kenraalipuistosta löytyy kuntoilulaitteita esimerkiksi leuanvetoihin. Puiston kuluihin on mennyt noin 1,3 miljoonaa euroa ja kulut tulevat vielä kasvamaan muun muassa skeittipuiston rakentamisen myötä.

                             Kenraalipuisto saavutti suuren suosion avauspäivänä. Oletettavaa sinänsä, kun kohderyhmä on saatu melko laajaksi. Onhan puisto täynnä kaikennäköistä vempelettä keinuista pelikonsoleihin. Mieleeni tuli jo idea, miten olisi alueen käyttö nuorisotoimintaan. On olemassa kokonaan ulkona toimivia päiväkoteja ja iltapäiväkerhoja. Olisiko aika kokeilla samaa nuorisotoiminnassa? Sitä en tiedä, vaikka niin joku päivä kävisikin. Eipä kuluisi niin paljoa tilakuluihin. Nyt kun niitä mukamas niin paljon kuluukin. Kunnan rahojahan ne määrärahatkin ovat, joista sitten maksetaan vuokraa kunnalle. Todennäköisesti ulkotiloista alettaisiin samaan tapaan periä tilavuokria.

No, on ulkoalueella toinenkin pointti nuorisotoiminnalle: välineet on tehty kestämään. Nuoret voivat vapaasti yrittää heitellä tiukasti maahan kiinnitettyjä vempeleitä. Kuluupahan energia, eikä varmasti mene aivan heti rikki. Kavereitakin voi heitellä, kun leikkialueen puolelta löytyy turvallinen tippumisalusta. Ei alustalle lentäminen voi sattua, jos se on kerta turvalliseksi suunniteltu esimerkiksi kiipeilytelineestä putoamiselle. Oletettavasti ICON-pelilaitteet ovat myös suunniteltu kestäviksi. Yksi, kaksi, kolme… vuosi meni, pelikonsolit sen mukana ja nuoret ovat takaisin nuorisotaloilla.

Mikä on lasten leikkialueen laita pieniä lapsia ajatellen? Ennen leikittiin kotipihassa ja lähimetsässä. Kiipeiltiin puissa ja juoksenneltiin kantoja, puunjuuria ja kiviä kierrellen. Välillä kompastuttiin ja jatkettiin matkaa muitta mutkitta. Nyt on vahvasta metallista tehdyt telineet, ettei vain ”oksa” petä alta tai heilahda juuri kun siihen on tarttumassa. Metsässä ja kotipihalla lapsi oppii hahmottamaan, millainen alusta on liukas ja missä taas on hyvä pito. Lapsi oppii varomaan liikkuvia elementtejä ja kaatumaan pehmeästi, kun alusta joustaa. Puuhun kiivetessä lapsi huomaa, että oksat saattavat olla heikkoja eikä aina kestä painoa. Lapsi oppii varomaan tippumista ja löytää luonnossa piilevät vaarapaikat. Leikkialueen rakennetuissa kiipeilytelineissä lapsi tottuu samanlaisiin alustoihin ja muotoihin. Lapsi oppii liikkumaan ketterästi kiipeilytelineessä ja varomaan metallitankoja pari kertaa kolhittuaan itseään niihin. Sitähän se elämäkin on: samat olosuhteet joka paikassa. Ai eikö olekaan? Tätä menoa se voi olla todellisuus.

Isommille lapsille on rakennettu myös parkour-puisto. Löytäessäni aikoinaan kyseisen lajin, kuulin lajin tarkoituksena olevan liikkua mahdollisimman nopeasti ja ketterästi paikasta A paikkaan B. Sitäkö parkour-puistossa tehdään? Puistossa on tankoja ja palluroita hyppelyyn ja kiipeilyyn. Toki siellä voi harjoitella ratoja, joita kerta kerralta pyrkii suorittamaan nopeammin. Parkourin keskeinen asia on myös tuntea alustoja: niiden ominaisuuksia ja vaaroja, jotta liikkuminen olisi nopeampaa ja ketterämpää. Parkour-puison tarkoitus ehkä ennemminkin on innostaa nuoria ja aikuisia kiipeilemään, kun he eivät kehtaa lasten tavoin kumminkaan kiivetä puuhun tai hypellä kivillä. Parkour-puisto on tähän tarkoitukseen loistava: kerrankin saadaan myös aikuiset pitämään huolta muun muassa omasta lihaskunnostaan. Miettisin kumminkin vielä alueen nimeämistä vaikka temppupuistoksi. Parkouria ei saa sekoittaa tällaiseen. Parkour on elämäntapa ja kuuluu muun liikenteen sekaan omana liikkumismuotonaan.

Mikä on skeittipuiston funktio? Mahdollistaa lasten skeittiharrastus? Skeittauskin on laji, joka kautta aikojen on kulkenut muun liikenteen parissa. Käytämmekö oikeasti kunnan rahat skeittipuiston rakentamiseen? Hyvähän se vaan on tukea lasten ja nuorten harrastuneisuutta. Skeittausta on kumminkin monen laista kadulta rampeille ja skeittipuistoihin. Skeittipuisto on myös paikka, josta lasten huoltajat löytävät lapsensa sen sijaan että joutuisi kaupungin kaikki kadut etsimään skeittaria iltapalalle. Lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen on pitkän aikavälin suuri tavoite. Siihen kannattaa panostaa, vaikka heidät voisikin saada liikkumaan ilman vastaavan laisia puistoja. Edelleenkin lapset viihtyvät luonnossa ja löytävät paljon tekemistä. Lapset liikkuvat paljon jo pelkkien leikkiensä myötä. Harrastuneisuus siihen päälle on tietenkin plussaa.

Kaupungilla näyttää olevan varaa käyttää reilu 1,3 miljoonaa alueen rakentamiseen, joka ei ole niin välttämätön, mutta tuo jollekin ainakin hetkeksi iloa. Mitä me kansalaiset haluaisimme seuraavaksi? Lasten sairaala voisi olla hyvä kohde jo varalta, jos vaikka toimintapuiston turvallisuus pettää ja vaikkei pettäisikään. Lapsille ja nuorille sattuu ja tapahtuu aina jotain. Terveyspalveluiden kehittäminen voisi olla hyvä kohde. Onko meillä jotain muuta, mihin kaupungilla ei ole ollut varaa? Nyt olisi hyvä tilaisuus miettiä, mihin me kaipaisimme muutosta ja mitä meiltä puuttuu kokonaan. Olisiko tuo 1,3 miljoonaa voitu käyttää työttömien työllistymisen mahdollistamiseen? Olisimme saaneet vähän lisää verorahoja käytettäväksi muualle tai vielä parempaa – olisimme voineet saada verotusta kevennettyä. Pieniä askelia, suuria saavutuksia. Jäädään odottelemaan seuraavaa tempausta.

Uutta virtaa syksyyn

Syysaamut ja -illat pimenevät. Eletään aikaa, joka saa monen mielen alakuloiseksi. Aikaa, jolloin lumi ei vielä ole heijastamassa valoa päiviimme. Onneksi on myös syksyn hyviä puolia kuten viileät ilmat ja ruskan kaunistamat maisemat. Syksyn pimeydessä voimme virkistää mieltä pienellä kävelylenkillä raikkaassa syysilmassa tai lähteä valokuvaamaan ruskan kauneutta. Jos ei halua liikkua pimeässä, voi hakea lisävirtaa myös salilta tai vaikka kiipeilyseiniltä.

Työttömyysluvut näyttävät näin syksyn alla huonoilta. Meillä on monta työkykyistä työnhakijaa, jotka hakevat töitä työkseen. Työnhakuprosessin kannalta olisi hyvä välillä päästää irti hakulomakkeista ja lähteä virkistämään mieltä. Usein hyvät ideatkin syntyvät silloin, kun pitää pientä taukoa. Työttömät työnhakijat voisivatkin nyt kokeilla, mitä työhakemuksille tapahtuu, kun ottaa vähän rennommin ja lähtee liikkeelle. Voi katsoa, löytäisikö itsestään jotain uutta ominaisuutta, joka olisi hyvä kirjoittaa työhakemuksiin.

Syksyn tullen kirjat alkavat löytää lukijoita. Haluamme paeta pimeyttä ottamalla kirjan käteen ja uppoutumalla neljän seinän sisälle johonkin valoisaan ja lämpimään nurkkaan. Tämä on hyvä heille, jotka tekevät töitä muuttuvissa olosuhteissa. Työnhakijoille kumminkin suosittelisin paikan vaihtelua, ettei aivan jumitu tietokoneen ääreen. Voi aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka antaisi syyn edes kerran viikossa lähteä kotoa muualle hakemaan uutta potkua elämään. Myös työntekijöille syksyn tullen uudet harrastukset ovat hyvää vastapainoa arjelle. Harrastusten parissa voi myös tutustua uusiin ihmisiin ja saada seuraa koko talveksi. Mieli virkistyy ja työn tuoma stressi unohtuu hetkeksi.

Harrastusten ei välttämättä tarvitse olla liikuntaa. Joku voi kokea mieleiseksi esimerkiksi kuorolaulun, rummuttamisen, ruuan laittamisen tai vaikka pitsin nypläämisen. Kaikille löytyy jotakin, kun jaksaa etsiä. Joku voi kerätä kaveri porukan laittamaan yhdessä ruokaa kerran viikossa.  Porukka voi yhdessä jakaa hyviä reseptejä ja miettiä, millainen ruoka sopisi mihinkin päivään. Ruokakin voi olla enemmän kuin perustarve ja perustarpeista voi tehdä mielekkäitä harrastuksia.

Oletko itse huomannut syysmasennusta itsessäsi tai läheisissäsi? Oletko keksinyt keinon kiertää alakuloisuutta? Jos sinulla on hyvä idea mielenvirkistämiseen, jaa se ihmeessä muillekin. Iloiset ihmiset ovat syksyn valttikortti. Tehdään yhdessä sopimus: hymyillään ihmisille, vaikkei aina olisikaan niin hyvä päivä. Pian unohdamme huonon päivän, kun muutkin alkavat hymyillä.

Hymy päivääsi! J