Kenraalipuistoon noin 1,3 miljoonaa euroa, kannattiko?

Vantaan Sanomat uutisoi viikonvaihteessa (26.-27. lokakuuta 2013) Vantaan Kivistöön avatusta Kenraalipuistosta. Viikonloppuna vietettiin Kenraalipuiston avajaisia runsain joukoin. Toimintapuisto on suunnattu monelle kohderyhmälle: pienille ja isoille lapsille, nuorille ja aikuisille. Pienille lapsille on rakennettu oma aidattu leikkialue kun taas vanhemmille lapsille löytyy seitsemän metrinen kiipeilyverkko ja niin sanottu parkour-puisto. Nuorille on asennettu omalla keholla ohjattavat elektroniset ICON-pelilaitteet. Tuloillaan on myös aloittelijaystävällinen skeittipuisto. Aikuisille Kenraalipuistosta löytyy kuntoilulaitteita esimerkiksi leuanvetoihin. Puiston kuluihin on mennyt noin 1,3 miljoonaa euroa ja kulut tulevat vielä kasvamaan muun muassa skeittipuiston rakentamisen myötä.

                             Kenraalipuisto saavutti suuren suosion avauspäivänä. Oletettavaa sinänsä, kun kohderyhmä on saatu melko laajaksi. Onhan puisto täynnä kaikennäköistä vempelettä keinuista pelikonsoleihin. Mieleeni tuli jo idea, miten olisi alueen käyttö nuorisotoimintaan. On olemassa kokonaan ulkona toimivia päiväkoteja ja iltapäiväkerhoja. Olisiko aika kokeilla samaa nuorisotoiminnassa? Sitä en tiedä, vaikka niin joku päivä kävisikin. Eipä kuluisi niin paljoa tilakuluihin. Nyt kun niitä mukamas niin paljon kuluukin. Kunnan rahojahan ne määrärahatkin ovat, joista sitten maksetaan vuokraa kunnalle. Todennäköisesti ulkotiloista alettaisiin samaan tapaan periä tilavuokria.

No, on ulkoalueella toinenkin pointti nuorisotoiminnalle: välineet on tehty kestämään. Nuoret voivat vapaasti yrittää heitellä tiukasti maahan kiinnitettyjä vempeleitä. Kuluupahan energia, eikä varmasti mene aivan heti rikki. Kavereitakin voi heitellä, kun leikkialueen puolelta löytyy turvallinen tippumisalusta. Ei alustalle lentäminen voi sattua, jos se on kerta turvalliseksi suunniteltu esimerkiksi kiipeilytelineestä putoamiselle. Oletettavasti ICON-pelilaitteet ovat myös suunniteltu kestäviksi. Yksi, kaksi, kolme… vuosi meni, pelikonsolit sen mukana ja nuoret ovat takaisin nuorisotaloilla.

Mikä on lasten leikkialueen laita pieniä lapsia ajatellen? Ennen leikittiin kotipihassa ja lähimetsässä. Kiipeiltiin puissa ja juoksenneltiin kantoja, puunjuuria ja kiviä kierrellen. Välillä kompastuttiin ja jatkettiin matkaa muitta mutkitta. Nyt on vahvasta metallista tehdyt telineet, ettei vain ”oksa” petä alta tai heilahda juuri kun siihen on tarttumassa. Metsässä ja kotipihalla lapsi oppii hahmottamaan, millainen alusta on liukas ja missä taas on hyvä pito. Lapsi oppii varomaan liikkuvia elementtejä ja kaatumaan pehmeästi, kun alusta joustaa. Puuhun kiivetessä lapsi huomaa, että oksat saattavat olla heikkoja eikä aina kestä painoa. Lapsi oppii varomaan tippumista ja löytää luonnossa piilevät vaarapaikat. Leikkialueen rakennetuissa kiipeilytelineissä lapsi tottuu samanlaisiin alustoihin ja muotoihin. Lapsi oppii liikkumaan ketterästi kiipeilytelineessä ja varomaan metallitankoja pari kertaa kolhittuaan itseään niihin. Sitähän se elämäkin on: samat olosuhteet joka paikassa. Ai eikö olekaan? Tätä menoa se voi olla todellisuus.

Isommille lapsille on rakennettu myös parkour-puisto. Löytäessäni aikoinaan kyseisen lajin, kuulin lajin tarkoituksena olevan liikkua mahdollisimman nopeasti ja ketterästi paikasta A paikkaan B. Sitäkö parkour-puistossa tehdään? Puistossa on tankoja ja palluroita hyppelyyn ja kiipeilyyn. Toki siellä voi harjoitella ratoja, joita kerta kerralta pyrkii suorittamaan nopeammin. Parkourin keskeinen asia on myös tuntea alustoja: niiden ominaisuuksia ja vaaroja, jotta liikkuminen olisi nopeampaa ja ketterämpää. Parkour-puison tarkoitus ehkä ennemminkin on innostaa nuoria ja aikuisia kiipeilemään, kun he eivät kehtaa lasten tavoin kumminkaan kiivetä puuhun tai hypellä kivillä. Parkour-puisto on tähän tarkoitukseen loistava: kerrankin saadaan myös aikuiset pitämään huolta muun muassa omasta lihaskunnostaan. Miettisin kumminkin vielä alueen nimeämistä vaikka temppupuistoksi. Parkouria ei saa sekoittaa tällaiseen. Parkour on elämäntapa ja kuuluu muun liikenteen sekaan omana liikkumismuotonaan.

Mikä on skeittipuiston funktio? Mahdollistaa lasten skeittiharrastus? Skeittauskin on laji, joka kautta aikojen on kulkenut muun liikenteen parissa. Käytämmekö oikeasti kunnan rahat skeittipuiston rakentamiseen? Hyvähän se vaan on tukea lasten ja nuorten harrastuneisuutta. Skeittausta on kumminkin monen laista kadulta rampeille ja skeittipuistoihin. Skeittipuisto on myös paikka, josta lasten huoltajat löytävät lapsensa sen sijaan että joutuisi kaupungin kaikki kadut etsimään skeittaria iltapalalle. Lasten ja nuorten liikuntaan panostaminen on pitkän aikavälin suuri tavoite. Siihen kannattaa panostaa, vaikka heidät voisikin saada liikkumaan ilman vastaavan laisia puistoja. Edelleenkin lapset viihtyvät luonnossa ja löytävät paljon tekemistä. Lapset liikkuvat paljon jo pelkkien leikkiensä myötä. Harrastuneisuus siihen päälle on tietenkin plussaa.

Kaupungilla näyttää olevan varaa käyttää reilu 1,3 miljoonaa alueen rakentamiseen, joka ei ole niin välttämätön, mutta tuo jollekin ainakin hetkeksi iloa. Mitä me kansalaiset haluaisimme seuraavaksi? Lasten sairaala voisi olla hyvä kohde jo varalta, jos vaikka toimintapuiston turvallisuus pettää ja vaikkei pettäisikään. Lapsille ja nuorille sattuu ja tapahtuu aina jotain. Terveyspalveluiden kehittäminen voisi olla hyvä kohde. Onko meillä jotain muuta, mihin kaupungilla ei ole ollut varaa? Nyt olisi hyvä tilaisuus miettiä, mihin me kaipaisimme muutosta ja mitä meiltä puuttuu kokonaan. Olisiko tuo 1,3 miljoonaa voitu käyttää työttömien työllistymisen mahdollistamiseen? Olisimme saaneet vähän lisää verorahoja käytettäväksi muualle tai vielä parempaa – olisimme voineet saada verotusta kevennettyä. Pieniä askelia, suuria saavutuksia. Jäädään odottelemaan seuraavaa tempausta.

Uutta virtaa syksyyn

Syysaamut ja -illat pimenevät. Eletään aikaa, joka saa monen mielen alakuloiseksi. Aikaa, jolloin lumi ei vielä ole heijastamassa valoa päiviimme. Onneksi on myös syksyn hyviä puolia kuten viileät ilmat ja ruskan kaunistamat maisemat. Syksyn pimeydessä voimme virkistää mieltä pienellä kävelylenkillä raikkaassa syysilmassa tai lähteä valokuvaamaan ruskan kauneutta. Jos ei halua liikkua pimeässä, voi hakea lisävirtaa myös salilta tai vaikka kiipeilyseiniltä.

Työttömyysluvut näyttävät näin syksyn alla huonoilta. Meillä on monta työkykyistä työnhakijaa, jotka hakevat töitä työkseen. Työnhakuprosessin kannalta olisi hyvä välillä päästää irti hakulomakkeista ja lähteä virkistämään mieltä. Usein hyvät ideatkin syntyvät silloin, kun pitää pientä taukoa. Työttömät työnhakijat voisivatkin nyt kokeilla, mitä työhakemuksille tapahtuu, kun ottaa vähän rennommin ja lähtee liikkeelle. Voi katsoa, löytäisikö itsestään jotain uutta ominaisuutta, joka olisi hyvä kirjoittaa työhakemuksiin.

Syksyn tullen kirjat alkavat löytää lukijoita. Haluamme paeta pimeyttä ottamalla kirjan käteen ja uppoutumalla neljän seinän sisälle johonkin valoisaan ja lämpimään nurkkaan. Tämä on hyvä heille, jotka tekevät töitä muuttuvissa olosuhteissa. Työnhakijoille kumminkin suosittelisin paikan vaihtelua, ettei aivan jumitu tietokoneen ääreen. Voi aloittaa vaikka uuden harrastuksen, joka antaisi syyn edes kerran viikossa lähteä kotoa muualle hakemaan uutta potkua elämään. Myös työntekijöille syksyn tullen uudet harrastukset ovat hyvää vastapainoa arjelle. Harrastusten parissa voi myös tutustua uusiin ihmisiin ja saada seuraa koko talveksi. Mieli virkistyy ja työn tuoma stressi unohtuu hetkeksi.

Harrastusten ei välttämättä tarvitse olla liikuntaa. Joku voi kokea mieleiseksi esimerkiksi kuorolaulun, rummuttamisen, ruuan laittamisen tai vaikka pitsin nypläämisen. Kaikille löytyy jotakin, kun jaksaa etsiä. Joku voi kerätä kaveri porukan laittamaan yhdessä ruokaa kerran viikossa.  Porukka voi yhdessä jakaa hyviä reseptejä ja miettiä, millainen ruoka sopisi mihinkin päivään. Ruokakin voi olla enemmän kuin perustarve ja perustarpeista voi tehdä mielekkäitä harrastuksia.

Oletko itse huomannut syysmasennusta itsessäsi tai läheisissäsi? Oletko keksinyt keinon kiertää alakuloisuutta? Jos sinulla on hyvä idea mielenvirkistämiseen, jaa se ihmeessä muillekin. Iloiset ihmiset ovat syksyn valttikortti. Tehdään yhdessä sopimus: hymyillään ihmisille, vaikkei aina olisikaan niin hyvä päivä. Pian unohdamme huonon päivän, kun muutkin alkavat hymyillä.

Hymy päivääsi! J

”Mitä me veronmaksajilla, kun vielä on varaa leikata”

Tuusulan kunnanhallituksen päätöksissä 16.9.2013 esiteltiin talousarvio 2014 ja taloussuunnitelma 2014-2018. Vuoden 2013 tulos on jäämässä huomattavasti talousarviosta muun muassa verotulojen ja myyntivoittojen talousarvion mukaista tasoa heikomman kertymän takia. Vuoden 2014 talouskehyksessä on asetettu jälleen lähtökohdiksi Suomen kansantalouden hidas nouseminen taantumasta, yksityisen kulutuksen vaatimaton kasvu sekä heikohkona säilyvä työllisyystilanne. Talousnäkymiä kumminkin heikentävät entisestään matalasuhdanteen alentava vaikutus verotuloihin sekä valtion valtionosuuksien leikkaukset. Joka vuosi asetetaan samanlaiset kehykset, mutta lopulta päädymme taas miettimään, mistä leikataan ja kuinka paljon, kun alkuperäiset laskelmat eivät olekaan toteutuneet. Mikä on vuoden 2014 kohtalo?

                      Jälleen esityslistalla on kertaalleen kumottuja esityksiä. Yhtenä näistä on nuorisotila Mestasta luopuminen osana säästösuunnitelmaa, jota käsitellään 3.10.2013 Nuorisolautakunnan kokouksessa. Mestasta luopumisen tarkoituksena olisi tuoda säästöjä tilavuokrista 45 600 €, vähennyksiä 31 000 € henkilöstökuluihin säilyttäen kumminkin vuoden 2013 työntekijäresurssit ja siirtää toimintamenoihin varattu talous muille nuorisotiloille tai nuorisotoiminnalle. Luopumalla Mestasta pyritään myös takaamaan 2014-2018 Palvelusuunnitelman mukainen nuorisopalveluiden tapahtumien monipuolistaminen. Tavoitteena olisi laajentaa toimintaa myös sinne, missä nuorisopalveluilla ei ole erillistä toimipistettä. Autoista käsin työskentelyn mahdollisuus on selvitetty.

Mikään tila ei ole ilmainen, vaikka tila ei olisi Nuorisopalveluiden ”oma” tila. Autostakin on maksettava: auto, autopaikka, autovakuutus, polttoaineet, huollot ja autoverot. Nuorisotyö vaatii myös toimistotiloja ja huoltotiloja, joista on maksettava vuokraa. Ei nuorisotoimintaa toteuteta ilman tiloja. Vai olisiko uusi säästösuunnitelma, että niin sanotusti luovutaan isokihojen toimitiloista ja asetetaan heidät työskentelemään autoihin. Voihan sitä kirjoitella ja laskeskella kannettavan avulla autonpenkillä ja pitää palavereja samalla kun ajelee jo seuraavan asiakkaan luokse. Voisi myös hankkia heille joukkoliikenteeseen liput niin olisi enemmän tilaa liikkua ja saisi samalla paljon uusia kontakteja. Isokihoille tekisi ihan hyvää liikkua autolla ympäriinsä, mutta nuoret tarvitsevat sen paikan, joka on aina paikallaan. Paikka, joka on kuin koti – se on Mesta.

Taloussuunnitelma siirtäisi toimintaan tarkoitetut varat muille nuorisotiloille ja säilyttäisi työntekijäresurssit. Eikö toimintakuluja voisi pyrkiä rajoittamaan esimerkiksi tilojen välisellä kilpailulla? Nuorisotilat voisivat keskenään kilpailla siitä, mikä tiloista pyörittää toimintaansa pienimmillä menoilla. Tällöin ei tarvitsisi miettiä, mihin ylimääräiset työntekijäresurssit käytettäisiin ja saataisiin Nuorisopalveluiden menoja karsittua toimintamenojen kautta. Työntekijäresurssejakaan ei ole kohdennettu mihinkään, joten ei ole syytä siirtää työntekijöitä väkisin muihin paikkoihin tai palkata jonnekin ylimääräistä väkeä korvaamaan Mestalta jäävää työntekijäresurssivajetta. Tehdään ennemmin markkinointia Mestan puolesta.

Mestasta luopuminen jättäisi tilan tyhjilleen. Todennäköisesti tila jäisi joko seisomaan tyhjillään tai purettaisiin. Tyhjillään rakennus tuottaisi menoja niin kuin tähänkin asti. Purkamalla taas vapautuisi tonttia vuokrattavaksi, jotta joku voisi rakentaa lisää asutusta alueelle. Purkaminen ja rakentaminenkin maksavat ja vievät aikaa. Säilyttämällä Mestan voisi pyrkiä markkinoimaan tiloja käyttöön silloin kuin ne eivät ole Nuorisopalveluiden toiminnassa. Vuokraamalla tiloja muille käyttäjille saisi tilakustannuksia matalammiksi ja nuorison pysymään tyytyväisenä. Tilat voisivat olla myös päivisin käytössä nuoria varten työpajatoiminnan avulla tai nuoret voisivat ohjata kerhoja nuoremmille lapsille.

Nuorisotilojen tarkoitus on edistää nuorten kasvua aikuisiksi turvallisessa ja mukavassa ympäristössä mahdollistaen yhteistyötaitojen oppimisen ja kontaktien luomisen. Parhaiten tämä tapahtuu tutussa ja turvallisessa ympäristössä, kuten Mestalla. Mesta on nuorille kuin koti, emmekä halua viedä sitä heiltä pois. Miksi ensin tekisimme nuorista kodittomia ja sitten rakentaisimme tilalle asutusta joillekin muille? Nuoret ovat yhteiskuntamme tulevaisuus. Nuorisopalvelut ovat avain siihen. Nuorisotilalla nuoret saavat ladata akkujaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Nuoret voivat hyvin ja päätyvät työelämään maksamaan veroja. Ilman Mestaa nuoret eivät välttämättä verkostoidu ja saattavat jäädä sivuun työelämästä henkisen hyvinvoinnin kärsiessä. Nuorisotilat ovat tulevaisuuden vaikuttajillemme. Nuorista saamme veronmaksajia pitkäksi aikaa, leikkauksilla vain hieman enemmän rahaa isokihoille.

Vuoden 2014 talousarvio on vasta esityslistalla, joten vielä on hetki aikaa vaikuttaa. Voimme vain miettiä, haluammeko turvautua todennäköisesti virheellisiin tulosarvioihin ja tehdä saman taas vuoden päästä uudelleen, kun vero- ja myyntitulokset eivät toteutuneetkaan vaan työttömyyskorvauksia maksettiin entistä enemmän. Vai haluammeko parantaa nuorten asemaa yhteiskunnassa tulevaisuuden veroa maksavina työntekijöinä ja vaikuttajina pitämällä Nuorisopalveluiden Mestaa esimerkkinä, kuinka nuorista kasvaa vahvoja ja päätöksentekokykyisiä aikuisia. Voimme toki leikata pala kerrallaan. Nuorisotila vuodessa pois niin kohta ei ole yhtäkään nuorisotilaa. Kyllä sekin päivä vielä joskus tulee kun joudutaan leikkaamaan isokihojen tuloista muiden nostaessa työttömyyskorvauksia ja -tukia, jos aina vain leikataan eikä mietitä todellista ratkaisua valtion ja kunnan tulosten saavuttamiseksi.

Lähteet:

Kokouksen KHALL:16.9.2013 17:00 pöytäkirja

(338 § Talousarvio 2014 ja taloussuunnitelma 2014–2018, talousarviokehyksen hyväksyminen)

NULA,3.10.2013 17:30, Esityslista 1

Riittämätön opintotuki?

Opintotukikeskustelut kiihtyvät syksyn lähestyessä. Käydään jatkuvaa väittelyä, onko opintotuki liian pieni tai saadaanko sitä sittenkin jopa liikaa. Voidaan jakaa ihmiset raa’asti opiskelijoihin ja työntekijöihin, vaikka todellisuudessa on myös opiskelijoita, jotka tekevät opintojen ohella töitä. On myös työntekijöitä, jotka opiskelevat työn ohella. Ja on kaikkea siltä väliltä. Opiskelija voi ajatella tukien riittävän hyvin, vaikka suurempi osa sanoo tukia riittämättömiksi. Työntekijä voi sanoa myös tukia riittämättömiksi, vaikkei ole koskaan edes yrittänyt elää opintotuella. Onko tuki sitten riittämätön elämiseen?

                             Opintotuen tarkoitus ei ole elättää opiskelijoita. Tuen tarkoitus on auttaa opintojen suorittamisessa. Näin itse sen ajattelen. Elämistä varten on valtion takaamia opintolainoja. Opintolainojen avulla opiskelija voi opiskella täyspainoisesti ja valmistuttuaan ammattiin maksaa lainansa pois. Tällöin myös varmistetaan motivaatio opiskella itselle mieleinen ammatti.

Opintotuet ovat peräisin veronmaksajilta eli työntekijöiden palkoista. Opiskelijoiden valmistuessa ja työllistyessä, työntekijät maksavat edelleen veroja. Miten käy valmistuneille? He alkavat tienata todennäköisesti enemmän, mutteivät joudu maksamaan mitään takaisin opiskeluistaan. Toki työllistyneet alkavat maksamaan saman lailla veroa kuin muutkin työntekijät, mutta heidän opiskelunsa maksaneille ei tule minkään näköistä kiitosta. Opiskeleminen on oma valinta, josta jokainen voisi kantaa oman vastuunsa.

Mikään ei ole ilmaista, ei edes opintotuki.

Ihmistuntemuksen ABC – onko sellaista olemassakaan?

Ihminen on kuin kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan. CMX on erittäin taitava sanoituksissaan. Vain paneutumalla sanoituksiin voi löytää kappaleiden sanomat ja löytää uusia tulkitsemistapoja, joita ei ehkä vielä ole edes ajateltu. Ihminen kiinnostuu ja kiinnostus lopahtaa. Joskus kiinnostus loppuu ennen kuin edes on löytänyt ensimmäistä oikeaa sivua. Ihminen on kirja, joka sisältää paljon turhia asioita, mutta myös monta sivua, jotka ovat tutkimusmatkan arvoisia löydöksiä. Tutkittava kirja tai sen kirjoittaja ei välttämättä itsekään tunne sivujensa saloja. Kärsivällinen tutkija löytää etsimänsä tyhjien sanojen seasta ja osaa ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Jokaisesta ihmisestä löytyy pitkänkin tutkimisen jälkeen jotain uutta ja odottamatonta, ehkä jopa jotain mystisen kaunista.

(Johdattelua mahdollisesti tulevalle uudelle tekstille.)

Terveellisen ravinnon ja liikunnan yhdistäminen työelämään

Kuuntelin eilen (20.4.2013) sattumalta Radio Groovea ja kuulin sieltä kommentin, jonka mukaan aika ei riitä terveellisen ravinnon ja liikunnan yhdistämiseen – on valittava vain toinen. Onko asia tosiaan näin? Kuinka huippu-urheilijat onnistuvat näiden yhdistämisessä? Suomalaiset yleisurheilijatkin pystyvät yhdistämään sekä terveellisen ravinnon että aktiivisen urheilun jokapäiväiseen elämäänsä, vaikka itsensä elättäminen vaatii täysipäiväistä työntekoa urheilun ohella. Uskon kyseisellä väitteellä pyrittävän vain selittämään itselle, ettei ole mahdollista liikkua ja syödä terveellisesti, jottei tulisi huono omatunto omien tavoitteiden laiminlyönneistä. Selitys tuntuu olevan samaa sarjaa kuin ettei yritystapaamisissa voi olla syömättä munkkipossua, vaikka kuinka haluaisi elää terveellisesti. Kyllä sen munkkipossunkin voi syödä kerran päivässä, kunhan vain muistaa liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti.

                             Terveellisellä ravinnolla tarkoitettiin perinteistä kotiruokaa. Aika ei riitä sekä liikkumiseen että kotiruuan valmistamiseen. Eikö terveellisen liikunnan harrastaminen vaadi, että muistaa pitää lepopäiviä? Pitääkö kotiruokaa tehdä joka päivä? Eikö voisi tehdä vaikka vain joka toinen päivä ja syödä samaa ruokaa seuraavana päivänä? Tällöin voi liikkua joka toinen päivä ja tehdä ruokaa vastaavasti joka toinen päivä. Ruokaa voi tehdä myös suuremman määrän ja laittaa kerta-annoksen kokoisina pakkaseen. Tällöin ruokaa voi ottaa pakkasesta, kun ei ole aikaa tehdä ruokaa. Suurempien määrien tekeminen on useimmiten myös taloudellisempaa – säästää aikaa ja rahaa.

                             Kotiruokaa voi syödä myös töissä. Pakkaseen laitetuista annoksista voi aamulla ottaa mukaan annoksen ja viedä työpaikan jääkaappiin sulamaan. Lounas aikaan on valmis ruoka taukotilan jääkaapissa odottamassa, jolloin ei tarvitse käydä pikaruokaloissa syömässä hampurilaisia, pizzoja tai kebabeja. Terveellisempää on myös syödä valmista kotiruokaa lounaaksi kuin että söisi kevyitä välipaloja kuten eväsleipiä ja jogurtteja. Eväsleivät ovat kumminkin hyviä kahvitauon yhteydessä, sillä terveellinen elämäntapa vaatii säännöllisesti syömistä – ennemmin vähän useasti kuin paljon pari kertaa päivässä.

                             Toimistotyöntekijät ovat usein töissä klo 8-16 tai 9-17, jolloin niin sanottua vapaa-aikaa työmatkojen jälkeen on ainakin klo 18-7. Vapaa-aikana haluttaisiin ehtiä liikkumaan, tekemään kotiruokaa ja rentoutumaan. Terveellinen elämä yksilöstä riippuen vaatisi usein kahdeksasta kymmeneen tuntia unta. Tällöin vapaa-aikaa jäisi vielä liikunnan harrastamiseen ja ruuan laittamiseen noin 3-5 tuntia. Eikö tämä aika riitä? Kotoa voi lähteä lenkille, joka vie noin tunnin. Kuntosalillakaan ihmiset eivät näytä tuntia pidempää viihtyvän. Tunti kuntosalilla riittää hyvin esimerkiksi kuntopiiriharjoitteluun, paljon toistoja ripeään tahtiin. Viikonloppuna voi sitten tehdä pidempiä harjoituksia. Esimerkiksi kolmen tunnin vaellus tai kevyt pyöräily kerran viikossa sekä rentouttaa että tuo terveellistä liikuntaa muun viikkoliikunnan ohella.

                             Toimistotyöntekijän viikko voisi esimerkiksi sisältää kuntopiiriharjoituksen kuntosalilla tai kotona maanantaisin. Keskiviikkoisin ohjelmassa voisi olla tunnin lenkki juosten, kävellen, polkupyörällä, rullaluistimilla tai vaikka hiihtäen. Perjantaisin voisi taas mennä kuntosalille esimerkiksi ryhmäliikunta tunnille tai sopivan porukan löytyessä pelaamaan jotakin pallopeliä: lentopalloa, jalkapalloa, koripalloa tai muuta vastaavaa. Lauantaina voisi vuorossa olla pidempi aerobinen vaellus, pyörälenkki tai muu vastaava. Tällöin tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin olisi aikaa valmistaa kotiruokaa. Sunnuntaisin voisi myös tehdä suuremman määrän ruokaa pakkaseen, jolloin tiistaisin ja/tai torstaisin voisi käyttää aikaa rentoutumiseen television tai kirjan äärellä.

Esimerkkiviikko toimistotyöntekijälle:

Maanantai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala esim. banaani ja ruisleipä tai päivällinen (tehty sunnuntaina)

klo 17.30-19     Kuntopiiriharjoitus

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa (voi mennä jo nukkumaan)

klo 22-6             Uni

Tiistai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala esim. banaani

klo 17-18           Ruuanlaitto

klo 18                 Päivällinen

klo 18.30-22     Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Keskiviikko

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala tai päivällinen (tehty tiistaina)

klo 17.30-19     Lenkki juosten, kävellen, pyörällä, rullaluistellen tai hiihtäen

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Torstai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala

klo 17-18           Ruuanlaitto

klo 18                 Päivällinen

klo 18.30-22     Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Perjantai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala tai päivällinen (tehty torstaina)

klo 17.30-19     Ryhmäliikunta tai pallopelit

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Lauantai

Ruuanlaittoa, vapaa-aikaa ja noin kolmentunnin vaellus tai muu aerobinen ulkoliikunta

Sunnuntai

Ruuanlaittoa ja vapaa-aikaa

                             Tuntuuko vieläkin, että on mahdotonta yhdistää terveellinen ravinto liikuntaan? Kyseessä saattaa olla motivaation puute omien tavoitteiden saavuttamiseen. Kukaan ei pakota elämään terveellisesti: liikkumaan säännöllisesti ja syömään kotiruokaa. Se on oma valinta ja tavoite, joka voi edistää omaa hyvinvointia. Jokainen saa valita oman reittinsä. Tavoitteita on monia muitakin: sellaisia, joihin oma motivaatio on paljon vahvempi. Ei maailma kaadu siihen, että valitsee itse oman polkunsa. Omat tavoitteet ovat kumminkin itseä varten eli ei kannata yrittää valehdella itselleen keksimällä syitä, miksi ei voisi toimia tavoitteiden vaatimalla tavalla.

"Aina ei saa mitä haluaa"

Olemme kaikki kuulleet varmasti joskus sanonnan ”Aina ei saa mitä haluaa”. Moni myös käyttää kyseistä fraasia jokapäiväisessä elämässään. Uskallan kumminkin poiketa ajattelijaryhmästä ja sanoa, vaikka saatankin olla väärässä, että aina saa haluamansa. Kuinka voin sanoa näin? Otetaanpa esimerkki omasta työpäivästäni.

                             Eräs kahdeksanvuotias poika oli koulupäivän aikana tapellut koulukavereidensa kanssa. Tappelu jatkui vielä poikien päästessä luokasta käytävälle. Tappelu selvitettiin, mutta pojalle jäi pahamieli, minkä seurauksena pojan käyttäytyminen jatkui huonona. Yksi koulun opettajista tuli juttelemaan pojan kanssa, kun olin saanut pojan rauhoittumaan. Opettaja sanoi pojalle, ettei poika saisi käyttäytyä niin kuin hän HALUAA vaan pojan on käyttäydyttävä niin kuin koulussa PITÄÄ käyttäytyä. Sanoin pojalle kyseisen kommentin jälkeen, että poika varmasti haluaisi käyttäytyä hyvin, koska silloin häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Aiemmin opettaja oli sanonut pojalle, että pojan olisi lähdettävä kotiin, jos hän ei osaa käyttäytyä kuten koulussa käyttäydytään. Minun olisi tehnyt mieli sanoa opettajalle, että hän on väärässä, mutta annoin asian olla ja jatkoin pojan kanssa juttelemista.

                             Mitä olisin opettajalle halunnut sanoa? Olisin kysynyt häneltä, opettaako hän sen takia lapsia että hänen PITÄÄ vai sen takia että hän HALUAA. Oletan että hän olisi vastannut haluavansa opettaa ja jos hän olisi sanonut opettavansa, koska hänen pitää opettaa, hän olisi todennäköisesti väärässä ammatissa. Pohjimmiltaan kumminkin ihminen, näin minä ajattelen, toimii oman halunsa pohjalta.

Kaikki ei aina ole mielekästä, mutta ihminen joka tapauksessa toimii niin kuin toimii, koska haluaa toimia niin. Ihmisellä on yleensä jokin suurempi tavoite, jonka saavuttamiseksi hän haluaa tehdä asioita, jotka eivät ole niin mielekkäitä. Jalkapallonpelaajakin käy juoksemassa lenkkejä, koska hän haluaa tulla hyväksi jalkapallonpelaajaksi, vaikkei pitäisikään juoksemisesta. Hän juoksee, jotta hänellä olisi hyvän jalkapalloilijan kunto. Hän tietää, ettei hyväksi jalkapalloilijaksi tulla pelkästään palloa potkimalla.

Kuinka kävi pojan, joka oli pahalla mielellä koulun jälkeen? Opettajan juttelun jälkeen poika olisi halunnut lähteä kotiin ilman että äidiltä kysyttäisiin lupaa kotiin lähtemiseen. Juttelimme pojan kanssa ja poika jäi iltapäiväkerhoon. Poika sanoi olevansa tyhmäpoika. Kysyin häneltä, miksi hän olisi tyhmä. Hän ei osannut antaa syytä. Sanoin että voin kertoa yhden syyn, miksi hän olisi kivapoika. Kerroin sen hänelle. Kerroin että yleensä poika on iloinen ja levittää iloansa muihinkin kerholaisiin. Kerroin sen vilpittömästi, koska asia on näin. Pian poika leikki muiden lasten kanssa ja oli yhtä iloinen kuin aina ennenkin. Poika osasi käyttäytyä hyvin ja sai vielä leikkitatuoinnin muistuttamaan, että on käyttäydyttävä hyvin. Kotiinlähdön koittaessa poika lähti hyvillä mielin kotiin.

Toimiko poika niin kuin hänen oli toimittava vai niin kuin hän halusi? Poikaa ei käsketty jäämään iltapäiväkerhoon. Hänelle annettiin lupa soittaa äidille ja kysyä lupaa lähteä kotiin, mutta hän ei halunnut. Hän jäi iltapäiväkerhoon, koska hän halusi jäädä. Poikaa ei käsketty käyttäytymään hyvin. Hänelle vain kerrottiin, että hyvin käyttäytymällä häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Poika leikki iloisesti muiden lasten kanssa ja jakoi hyvää mieltä hymyilemällä.

Aina ei ehkä saa mitä haluaa, mutta aina jokainen käyttäytyy juuri niin kuin itse haluaa. On omista valinnoista kiinni, saako haluamansa. Jokainen saa haluamansa, jos osaa löytää tavan toimia niin että saavuttaa tavoitteensa. Oma asenne on kaiken lähtökohta. Iloinen ihminen ilahduttaa myös muita. Saatan olla väärässä, mutta oman kokemukseni valossa voin sanoa, ettei hymyily tee pahaa kenellekään. Voin myös sanoa, että jokainen saa haluamansa, jos todella haluaa.