Eräs
kahdeksanvuotias poika oli koulupäivän aikana tapellut koulukavereidensa
kanssa. Tappelu jatkui vielä poikien päästessä luokasta käytävälle. Tappelu selvitettiin,
mutta pojalle jäi pahamieli, minkä seurauksena pojan käyttäytyminen jatkui
huonona. Yksi koulun opettajista tuli juttelemaan pojan kanssa, kun olin saanut
pojan rauhoittumaan. Opettaja sanoi pojalle, ettei poika saisi käyttäytyä niin
kuin hän HALUAA vaan pojan on käyttäydyttävä niin kuin koulussa PITÄÄ
käyttäytyä. Sanoin pojalle kyseisen kommentin jälkeen, että poika varmasti
haluaisi käyttäytyä hyvin, koska silloin häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Aiemmin
opettaja oli sanonut pojalle, että pojan olisi lähdettävä kotiin, jos hän ei
osaa käyttäytyä kuten koulussa käyttäydytään. Minun olisi tehnyt mieli sanoa
opettajalle, että hän on väärässä, mutta annoin asian olla ja jatkoin pojan
kanssa juttelemista.
Mitä
olisin opettajalle halunnut sanoa? Olisin kysynyt häneltä, opettaako hän sen
takia lapsia että hänen PITÄÄ vai sen takia että hän HALUAA. Oletan että hän
olisi vastannut haluavansa opettaa ja jos hän olisi sanonut opettavansa, koska
hänen pitää opettaa, hän olisi todennäköisesti väärässä ammatissa.
Pohjimmiltaan kumminkin ihminen, näin minä ajattelen, toimii oman halunsa pohjalta.
Kaikki ei aina ole mielekästä,
mutta ihminen joka tapauksessa toimii niin kuin toimii, koska haluaa toimia
niin. Ihmisellä on yleensä jokin suurempi tavoite, jonka saavuttamiseksi hän
haluaa tehdä asioita, jotka eivät ole niin mielekkäitä. Jalkapallonpelaajakin
käy juoksemassa lenkkejä, koska hän haluaa tulla hyväksi jalkapallonpelaajaksi,
vaikkei pitäisikään juoksemisesta. Hän juoksee, jotta hänellä olisi hyvän
jalkapalloilijan kunto. Hän tietää, ettei hyväksi jalkapalloilijaksi tulla pelkästään
palloa potkimalla.
Kuinka kävi pojan, joka oli
pahalla mielellä koulun jälkeen? Opettajan juttelun jälkeen poika olisi
halunnut lähteä kotiin ilman että äidiltä kysyttäisiin lupaa kotiin
lähtemiseen. Juttelimme pojan kanssa ja poika jäi iltapäiväkerhoon. Poika sanoi
olevansa tyhmäpoika. Kysyin häneltä, miksi hän olisi tyhmä. Hän ei osannut
antaa syytä. Sanoin että voin kertoa yhden syyn, miksi hän olisi kivapoika.
Kerroin sen hänelle. Kerroin että yleensä poika on iloinen ja levittää iloansa
muihinkin kerholaisiin. Kerroin sen vilpittömästi, koska asia on näin. Pian
poika leikki muiden lasten kanssa ja oli yhtä iloinen kuin aina ennenkin. Poika
osasi käyttäytyä hyvin ja sai vielä leikkitatuoinnin muistuttamaan, että on
käyttäydyttävä hyvin. Kotiinlähdön koittaessa poika lähti hyvillä mielin kotiin.
Toimiko poika niin kuin hänen oli
toimittava vai niin kuin hän halusi? Poikaa ei käsketty jäämään
iltapäiväkerhoon. Hänelle annettiin lupa soittaa äidille ja kysyä lupaa lähteä
kotiin, mutta hän ei halunnut. Hän jäi iltapäiväkerhoon, koska hän halusi jäädä.
Poikaa ei käsketty käyttäytymään hyvin. Hänelle vain kerrottiin, että hyvin
käyttäytymällä häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Poika leikki iloisesti
muiden lasten kanssa ja jakoi hyvää mieltä hymyilemällä.
Aina ei ehkä saa mitä haluaa,
mutta aina jokainen käyttäytyy juuri niin kuin itse haluaa. On omista
valinnoista kiinni, saako haluamansa. Jokainen saa haluamansa, jos osaa löytää
tavan toimia niin että saavuttaa tavoitteensa. Oma asenne on kaiken lähtökohta.
Iloinen ihminen ilahduttaa myös muita. Saatan olla väärässä, mutta oman
kokemukseni valossa voin sanoa, ettei hymyily tee pahaa kenellekään. Voin myös
sanoa, että jokainen saa haluamansa, jos todella haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti