Leikataan kunnes koittaa omien tulojen vuoro

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 14.3.2013 tekstin "Hallitus esittää liikkuvan poliisin lakkauttamista". Esityksen tarkoitukseksi on kerrottu säästää vuositasolla 25-30 miljoonaa euroa poliisin hallinto ja toimitila kuluista. Seurauksena olisivat myös 10-15 miljoonan euron säästöt vähentämällä 150-200 henkilötyövuotta poliisista. Esityksen toteutuminen johtaisi todennäköisesti liikenneturvallisuuden heikkenemiseen, koska jo tällä hetkellä ylityöllistetyille alueille tulisi lisää työtehtäviä. Tällöin liikenteenvalvonnasta jouduttaisiin karsimaan. Karsimisen seurauksena taas poliisin tulot pienenisivät liikenteenvaarantamisesta koituvien rangaistusten vähentyessä ja määrärahan tarve valtiolta kasvaisi. Esitys tuntuukin olevan merkki siitä, kuinka paine valtionvelkaantumisen kanssa taistellessa johtaa järjettömiin päätöksiin, vaikka ratkaisu saattaisi olla hyvin lähellä päättäjiä.

                             Valtio velkaantuu ja vaaditaan toimia. Hallitus siirtää päätöksiä kausi kaudelta seuraaville päättäjille. Aika koittaa ja päätöksiä on tehtävä. Omasta edusta ei haluta luopua, joten päätetään karsia menoja muualta. Aina vain keksitään uusi paikka, josta voidaan leikata. Lopulta tulee sekin päivä, kun omista tuloista joudutaan leikkaamaan, ellei tajuta heti alkuun tehdä järkevää päätöstä. Omilla tuloilla ei edes tarkoiteta suoraan palkkojen pienentämistä. Riittää että katsoo käteen jäävää osuutta verotuksen jälkeen. Koko ajan kiristetään verotusta, jotta valtion tulot kasvaisivat. Sekään ei ole oikea ratkaisu ongelmaan. Ei ainakaan niin kauan kun veroja kierrellään. Siitä voi löytyä ratkaisu jopa velkaantumisen lähtökohtaan.

                             Jokainen työssäkäyvä maksaa veroja. Työttömätkin maksavat veroja esimerkiksi ruuasta. Verojen maksaminen tuo tuloja valtiolle, mutta verotuksesta löytyy myös puutteita. Jokaisen pitäisi maksaa veroa niin kuin tälläkin hetkellä, mutta myös antaa maksettujen verojen pysyä valtiolla. Verotuksen ongelmana on veronkierto ja veronvähennykset. Kertaalleen maksetuista veroista ei pitäisi enää saada mitään vähennyksiä kuten ensiasunnon lainankorkojen vähennykset. Jokainen on itse tehnyt valintansa, joten kantakoon myös valintojensa kustannukset. Velkaantuva valtio leikkaa hallituksen esitysten johdosta menoja heikentäen elintasoamme, ellei verotusta saada kuntoon.

                             Monet suomalaiset harrastavat myös veronkiertoa siirtämällä yrityksen tuloja esimerkiksi perheenjäsenille, käyttämällä ulkomaisia tilinumeroita tai hallintarekisterin kautta. Kyseinen veronkierto tuottaa valtiolle vuositasolla noin neljänprosentin tappion verotuloista eli noin kolme miljardia euroa vuodessa. Puuttumalla veronkiertoihin ajoissa valtionvelka olisi jo laskussa. Yritysten perustaminen on kyllä suositeltavaa, mutta yritysverotusta olisi syytä miettiä uudelleen ennemmin kuin leikata liikkuvasta poliisista ja kohta jostain muusta hyvinvoinnin ja turvallisuuden tuottajasta.

                             Voisiko yritysten verotusta muuttaa niin että myös ulkomaalaisille tileille siirretyistä summista maksettaisiin veroa? Voitaisiin muuttaa verotusta niin ettei ole mahdollista siirtää rahaa mihinkään ilman verojen maksamista. Tämä saattaisi vaatia lakien muuttamista, mutta toisi helpotusta valtionvelkaan. Kataisen hallitus puhuu verojen kiristämisen ja työpaikkojen lisäämisen olevan ainoa ratkaisu ongelmaamme, mutta tosiasiassa kumpikaan ei tuo ratkaisua, jos veroja jätetään maksamatta. Yrittäjäksi ryhtyminen nähdään tavaksi tuoda lisää työpaikkoja, mutta sillä alueella veronkierto on parhaimmillaan viemässä valtion verotuloja. Ajatus on oikea verotuksen muuttamisessa ja työpaikkojen lisäämisessä, mutta toteutus näyttää väärältä. Ei riitä että katsoo ongelmaa vaan täytyy katsoa myös, mistä ongelma johtuu. Näin voitaisiin saada jopa verotusta laskettua työntekoon innostavaksi.

Edelleen valtio velkaantuu, vaikka harmaantalouden tuottamat tappiot ovat havaittu jo vuosia sitten. Ongelma havaitaan, mutta siihen ei puututa. Aivan kuin ei nähtäisi ongelmaan puuttumisen tuovan ratkaisua valtionvelkaantumiseen. Hallitus katsoo liian kauas ja yrittää tehdä päätöksiä paineen alla. Hallitus voisi hetkeksi unohtaa paineen katsoen lähelle, tehdä töitä harmaantalouden lopettamiseksi ja nauttia vihdoin ja viimein tehdystä järkevästä ratkaisusta turvaten kansalaisten hyvinvoinnin turvallisessa valtiossa.

Yritys kaatumassa, ideat loppuvat – vika työntekijässä?

Yrityksiä perustetaan ja lopetetaan. Tälläkin hetkellä moni keikkuu konkurssin partaalla. Työnantaja valittaa huonosta työnteosta: täytyy tehdä nopeammin, tuottavammin ja säästävämmin. Toimipisteitä karsitaan vähitellen. Lopulta on yksi jäljellä. Työntekijöitä irtisanotaan, toiset lähtevät omasta tahdosta. Toiset lähtevät kun laiva on uppoamassa, toiset yrittävät pitää viimeisilläkin voimilla sen pinnalla. Lopulta laiva uppoaa ja viimeisetkin luovuttavat. Kaikin keinoin on yritetty pitää yritys hengissä, mutta konkurssi seisoo edessä. Olisiko jotain ollut sittenkin vielä tehtävissä?

                             Työntekijöille valitetaan huonosta työnteosta. Miksi heidät sitten on palkattu? Yleensä työntekijä palkataan, koska hän on sopiva henkilö kyseiseen tehtävään. Huono työntekijä irtisanotaan ennen kuin koeaika päättyy. Näin toimisi ainakin työnsä osaava työnantaja. Onko siis työntekijä syyllinen yrityksen kaatumiseen? Viimekädessä vastuu on työnantajalla, joten myös syy kaatumiseen kohdistetaan häneen.

                             Toimipisteen kannattavuuden huonontuessa työnantaja valittaa ja antaa palautetta työntekijöille. Työntekijät pyrkivät toimimaan ohjeiden mukaisesti ja kehittämään toimintaansa palautteen mukaisesti. Vastuu toimipisteen toiminnasta annetaan työntekijöille, vaikka he toimivatkin esimiehen ohjeiden mukaisesti. Ohjeita tulee, mutta ne eivät kasvata toimipisteen kannattavuutta. Työnantajalla ei ole enää keinoja, joilla pitää toimipisteen pystyssä.

                             Työntekijät saavat jatkuvaa palautetta työnantajalta. Kuka antaa palautetta työnantajalle? Työntekijöiden on helppo toimia ja kehittää toimintaa, kun on ylempi henkilö sanelemassa toimintatavat. Työnantajankin olisi helpompi kehittää työntekoaan, kun joku antaisi kehitysideoita. Yleensä työntekijät ovat toimipisteissä työn äärellä, joten heillä on myös omia näkemyksiä, kuinka toimipiste tuottaisi paremmin. Siksi onkin tärkeää että työnantaja ottaa vastaan palautetta työntekijöiltä. Joskus työnantaja voisi jopa antaa työntekijöille enemmän valtaa toimia omilla tavoilla toimipisteissään ja kokeilla erilaisia toimintamalleja.

                             Yritykset pitävät kokouksia joko päivittäin, viikoittain tai kuukausittain. Usein kokoukset ovat liian lyhyitä kaikkien asioiden käsittelyyn, toisinaan taas liian pitkiä. Useimmiten kokous on kumminkin juuri sopivan pituinen, mutta poikkeilut aiheista venyttävät niitä eikä siksi ehditä käymään tärkeitä asioita läpi. Kokoukset ovat hyviä tilaisuuksia jakaa kehitysideoita niin toisille toimipisteille kuin itse työnantajallekin. On silti muistettava, että ensin käydään läpi kokouksen tärkeät asiat ja vasta sen jälkeen muut asiat. Hyvä puheenjohtaja pitää kokouksensisällön läpiviennin aikataulussa ja antaa työntekijöille mahdollisuuden kertoa lyhyesti, jos kyseinen asia herättää kysymyksiä. Kehitysideoita voi myös antaa suoraan työnantajalle ja toteuttaa omalla toimipisteellään heti, kun ideoita tulee mieleen.

                             Hyvät vuorovaikutustaidot niin työntekijöillä kuin työnantajallakin on tärkeä osa yrityksen pyörittämisessä. Vuorovaikutustaitoihin vaikuttaa erilailla ajattelevien ajatusten ymmärtäminen ja niiden hyväksyminen, vaikka itse ajattelisikin toisin. Ei siis kannata pelätä kehittää omaa ajatteluaan. Hyvä työntekijä pitää huolta omien ajatusten kehittämisestä. Hän myös opiskelee jatkuvasti ymmärtääkseen muiden ajattelutapoja. Työnantajan vahvuus on tuntea alaisensa ja ottaa heiltä vastaan kritiikkiä sekä uusia ideoita.

                             Kaatumaisillaan oleva yritys on mahdollista elvyttää kehittämällä vuorovaikutustaitoja, ottamalla vastuuta ja kehittämällä toimintaa. Yrityksen kaatuminen ei ole pelkästään työntekijöiden syytä, koska vastuu toiminnasta on aina työnantajalla. Työnantajan on annettava palautetta alaisille, mutta myös otettava sitä vastaan. Vahva työnantaja ottaa kritiikin vastaan alaisiltaan ja käyttää palautetta hyödykseen yrityksen elvyttämisessä. Työntekijöiden irtisanominen ilman todellista syytä ei ole keino yrityksen nostamiselle. Irtisanomiset korkeintaan hidastavat kaatumista. Parempi keino elvytyksessä on kannustaa työntekijöitä ja antaa heille enemmän valtaa kehittää oman toimipisteensä toimintaa. Kannustaminen ja omien taitojen kehittäminen pyörittävät yritystä sillä ketju on aina yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Ongelmana suomalaisten alkoholin suurkulutus?

Jälleen keskustelu suomalaisten alkoholin käytöstä on noussut pinnalle kuluneen viikon aikana. Keskustelua on käyty muun muassa Keskustan ehdotuksesta ruokakaupoissa myytävän keskioluen laimentamisesta tavoitteena hillitä suomalaisten alkoholin käyttöä. Ehdotus on saanut muitakin puolueita taakseen, mutta valiokunnan mukaan keskioluen laimentaminen ei ratkaise itse ongelmaa. Valiokunnan varapuheenjohtaja Anneli Kiljusen (sd) mukaan alkoholin kulutukseen vaikuttaa alkoholin saannin lisäksi myös hinta. (IS, Valiokunta: Keskioluen laimentaminen ei ratkaise itse ongelmaa, 24.2.2013)

Suomalaisten suureen alkoholin kulutukseen on haettu ratkaisua keskioluen laimentamisen ja alkoholiverotuksen kiristämisen kautta. Keskioluen laimentamisen seurauksena olisi juotava useampi olut saavuttaakseen saman alkoholimäärän kuin nykyisellä oluella. Alkoholiveron kiristämisellä taas pyritään saamaan alkoholin ostoa vähenemään. Molemmissa on hyvät ajatukset takana, mutta todelliset seuraukset eivät ole tiedossa.

                             Laimentamalla ruokakaupoissa myytävää keskiolutta nykyisestä noin 4,7 prosentista 3,7 prosenttiin alkoholin määrä annoksessa ei olisi kovin paljoa pienempi. Ihminen ei todennäköisesti muuttaisi juomisen määrää suuremmaksi, joten alkoholia elimistöön kulkisi aiempaa vähemmän, mutta vain hieman vähemmän. Pidemmällä tähtäimellä alkoholin kulutuksen määrä kumminkin olisi jo mitattavissa tavoitteen eduksi vähentää alkoholin suurkulutusta.

                             Alkoholiveron kiristäminen puolestaan nostaisi keskioluen hintaa, muttei välttämättä vähentäisi ostajia. Alkoholin kulutukseen vaikuttaa hintaa enemmän riippuvuus ja halu. Ihmisen mieli toimii monissa asioissa niin että kun jotain saa, haluaa lisää, mutta kun on hetken ilman, ei tee mieli enää ollenkaan. Eli kun ihmisen tekee mieli alkoholia, hän myös ostaa sitä, vaikka hinta olisi hieman aiempaa kalliimpi. Ihminen kumminkin alkaa puntaroida halun tai tahdon voimakkuutta, jos hinta nousee huomattavasti. Pieni hinnan nousu ei todennäköisesti johda alkoholin kulutuksen vähenemiseen. Huomattavalla hinnan korotuksella sen sijaan voi olla jo kulutuksen vähentämisen kannalta suotuisat tulokset.

                             Alkoholin kulutukseen vaikuttaa myös alkoholin saatavuus. Mitä vaikeampi jotakin on hankkia, sitä enemmän sitä jätetään hankkimatta. Keskioluen ollessa ruokakaupoissa ja vahvempien juomien Alkossa, alkoholin kulutus painottuu keskiolueen. Alkoholin saatavuutta hankaloittaisi kaikkien alkoholijuomien siirtäminen Alkoon, jolloin alkoholijuomien ostaminen päivittäistavaroiden yhteydessä loppuisi. Vahvempien alkoholijuomien siirtäminen ruokakauppoihin taas saattaisi lisätä alkoholin kysyntää, koska saatavuus olisi hyvä. Tällöin kumminkin alkoholin kulutus saattaisi muuttua keskioluen kulutuksesta lasilliseen viiniä ruuan kanssa.

                             Alkoholin suurkulutus koetaan ongelmaksi. Olisiko se ongelma, jos kulutus olisi jaettu tasaisesti pariin annokseen päivässä? Onko ongelmana humalahakuinen juominen viikonloppuisin vai liian suuri määrä alkoholia nautittuna? Alkoholin suurkulutuksen vähentämisen kannalta kannattaisikin miettiä, halutaanko kulutusta todellisuudessa vähentää, lopettaa kokonaan vai vain kohdistaa terveellisempiin tapoihin nauttia alkoholia. Ohjataanko ihminen hetkeksi pois alkoholin käytön parista, jottei hänen enää edes tekisi mieli alkoholia vai annetaanko jatkaa vanhaan tapaan? Mikään ei ole ongelma, ellei siitä itse tee ongelmaa.