Terveellisen ravinnon ja liikunnan yhdistäminen työelämään

Kuuntelin eilen (20.4.2013) sattumalta Radio Groovea ja kuulin sieltä kommentin, jonka mukaan aika ei riitä terveellisen ravinnon ja liikunnan yhdistämiseen – on valittava vain toinen. Onko asia tosiaan näin? Kuinka huippu-urheilijat onnistuvat näiden yhdistämisessä? Suomalaiset yleisurheilijatkin pystyvät yhdistämään sekä terveellisen ravinnon että aktiivisen urheilun jokapäiväiseen elämäänsä, vaikka itsensä elättäminen vaatii täysipäiväistä työntekoa urheilun ohella. Uskon kyseisellä väitteellä pyrittävän vain selittämään itselle, ettei ole mahdollista liikkua ja syödä terveellisesti, jottei tulisi huono omatunto omien tavoitteiden laiminlyönneistä. Selitys tuntuu olevan samaa sarjaa kuin ettei yritystapaamisissa voi olla syömättä munkkipossua, vaikka kuinka haluaisi elää terveellisesti. Kyllä sen munkkipossunkin voi syödä kerran päivässä, kunhan vain muistaa liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti.

                             Terveellisellä ravinnolla tarkoitettiin perinteistä kotiruokaa. Aika ei riitä sekä liikkumiseen että kotiruuan valmistamiseen. Eikö terveellisen liikunnan harrastaminen vaadi, että muistaa pitää lepopäiviä? Pitääkö kotiruokaa tehdä joka päivä? Eikö voisi tehdä vaikka vain joka toinen päivä ja syödä samaa ruokaa seuraavana päivänä? Tällöin voi liikkua joka toinen päivä ja tehdä ruokaa vastaavasti joka toinen päivä. Ruokaa voi tehdä myös suuremman määrän ja laittaa kerta-annoksen kokoisina pakkaseen. Tällöin ruokaa voi ottaa pakkasesta, kun ei ole aikaa tehdä ruokaa. Suurempien määrien tekeminen on useimmiten myös taloudellisempaa – säästää aikaa ja rahaa.

                             Kotiruokaa voi syödä myös töissä. Pakkaseen laitetuista annoksista voi aamulla ottaa mukaan annoksen ja viedä työpaikan jääkaappiin sulamaan. Lounas aikaan on valmis ruoka taukotilan jääkaapissa odottamassa, jolloin ei tarvitse käydä pikaruokaloissa syömässä hampurilaisia, pizzoja tai kebabeja. Terveellisempää on myös syödä valmista kotiruokaa lounaaksi kuin että söisi kevyitä välipaloja kuten eväsleipiä ja jogurtteja. Eväsleivät ovat kumminkin hyviä kahvitauon yhteydessä, sillä terveellinen elämäntapa vaatii säännöllisesti syömistä – ennemmin vähän useasti kuin paljon pari kertaa päivässä.

                             Toimistotyöntekijät ovat usein töissä klo 8-16 tai 9-17, jolloin niin sanottua vapaa-aikaa työmatkojen jälkeen on ainakin klo 18-7. Vapaa-aikana haluttaisiin ehtiä liikkumaan, tekemään kotiruokaa ja rentoutumaan. Terveellinen elämä yksilöstä riippuen vaatisi usein kahdeksasta kymmeneen tuntia unta. Tällöin vapaa-aikaa jäisi vielä liikunnan harrastamiseen ja ruuan laittamiseen noin 3-5 tuntia. Eikö tämä aika riitä? Kotoa voi lähteä lenkille, joka vie noin tunnin. Kuntosalillakaan ihmiset eivät näytä tuntia pidempää viihtyvän. Tunti kuntosalilla riittää hyvin esimerkiksi kuntopiiriharjoitteluun, paljon toistoja ripeään tahtiin. Viikonloppuna voi sitten tehdä pidempiä harjoituksia. Esimerkiksi kolmen tunnin vaellus tai kevyt pyöräily kerran viikossa sekä rentouttaa että tuo terveellistä liikuntaa muun viikkoliikunnan ohella.

                             Toimistotyöntekijän viikko voisi esimerkiksi sisältää kuntopiiriharjoituksen kuntosalilla tai kotona maanantaisin. Keskiviikkoisin ohjelmassa voisi olla tunnin lenkki juosten, kävellen, polkupyörällä, rullaluistimilla tai vaikka hiihtäen. Perjantaisin voisi taas mennä kuntosalille esimerkiksi ryhmäliikunta tunnille tai sopivan porukan löytyessä pelaamaan jotakin pallopeliä: lentopalloa, jalkapalloa, koripalloa tai muuta vastaavaa. Lauantaina voisi vuorossa olla pidempi aerobinen vaellus, pyörälenkki tai muu vastaava. Tällöin tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin olisi aikaa valmistaa kotiruokaa. Sunnuntaisin voisi myös tehdä suuremman määrän ruokaa pakkaseen, jolloin tiistaisin ja/tai torstaisin voisi käyttää aikaa rentoutumiseen television tai kirjan äärellä.

Esimerkkiviikko toimistotyöntekijälle:

Maanantai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala esim. banaani ja ruisleipä tai päivällinen (tehty sunnuntaina)

klo 17.30-19     Kuntopiiriharjoitus

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa (voi mennä jo nukkumaan)

klo 22-6             Uni

Tiistai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala esim. banaani

klo 17-18           Ruuanlaitto

klo 18                 Päivällinen

klo 18.30-22     Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Keskiviikko

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala tai päivällinen (tehty tiistaina)

klo 17.30-19     Lenkki juosten, kävellen, pyörällä, rullaluistellen tai hiihtäen

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Torstai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala

klo 17-18           Ruuanlaitto

klo 18                 Päivällinen

klo 18.30-22     Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Perjantai

klo 8-16             Työ

klo 16.30           Välipala tai päivällinen (tehty torstaina)

klo 17.30-19     Ryhmäliikunta tai pallopelit

klo 19.30           Päivällinen tai iltapala

klo 20-22           Vapaa-aikaa

klo 22-6             Uni

Lauantai

Ruuanlaittoa, vapaa-aikaa ja noin kolmentunnin vaellus tai muu aerobinen ulkoliikunta

Sunnuntai

Ruuanlaittoa ja vapaa-aikaa

                             Tuntuuko vieläkin, että on mahdotonta yhdistää terveellinen ravinto liikuntaan? Kyseessä saattaa olla motivaation puute omien tavoitteiden saavuttamiseen. Kukaan ei pakota elämään terveellisesti: liikkumaan säännöllisesti ja syömään kotiruokaa. Se on oma valinta ja tavoite, joka voi edistää omaa hyvinvointia. Jokainen saa valita oman reittinsä. Tavoitteita on monia muitakin: sellaisia, joihin oma motivaatio on paljon vahvempi. Ei maailma kaadu siihen, että valitsee itse oman polkunsa. Omat tavoitteet ovat kumminkin itseä varten eli ei kannata yrittää valehdella itselleen keksimällä syitä, miksi ei voisi toimia tavoitteiden vaatimalla tavalla.

"Aina ei saa mitä haluaa"

Olemme kaikki kuulleet varmasti joskus sanonnan ”Aina ei saa mitä haluaa”. Moni myös käyttää kyseistä fraasia jokapäiväisessä elämässään. Uskallan kumminkin poiketa ajattelijaryhmästä ja sanoa, vaikka saatankin olla väärässä, että aina saa haluamansa. Kuinka voin sanoa näin? Otetaanpa esimerkki omasta työpäivästäni.

                             Eräs kahdeksanvuotias poika oli koulupäivän aikana tapellut koulukavereidensa kanssa. Tappelu jatkui vielä poikien päästessä luokasta käytävälle. Tappelu selvitettiin, mutta pojalle jäi pahamieli, minkä seurauksena pojan käyttäytyminen jatkui huonona. Yksi koulun opettajista tuli juttelemaan pojan kanssa, kun olin saanut pojan rauhoittumaan. Opettaja sanoi pojalle, ettei poika saisi käyttäytyä niin kuin hän HALUAA vaan pojan on käyttäydyttävä niin kuin koulussa PITÄÄ käyttäytyä. Sanoin pojalle kyseisen kommentin jälkeen, että poika varmasti haluaisi käyttäytyä hyvin, koska silloin häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Aiemmin opettaja oli sanonut pojalle, että pojan olisi lähdettävä kotiin, jos hän ei osaa käyttäytyä kuten koulussa käyttäydytään. Minun olisi tehnyt mieli sanoa opettajalle, että hän on väärässä, mutta annoin asian olla ja jatkoin pojan kanssa juttelemista.

                             Mitä olisin opettajalle halunnut sanoa? Olisin kysynyt häneltä, opettaako hän sen takia lapsia että hänen PITÄÄ vai sen takia että hän HALUAA. Oletan että hän olisi vastannut haluavansa opettaa ja jos hän olisi sanonut opettavansa, koska hänen pitää opettaa, hän olisi todennäköisesti väärässä ammatissa. Pohjimmiltaan kumminkin ihminen, näin minä ajattelen, toimii oman halunsa pohjalta.

Kaikki ei aina ole mielekästä, mutta ihminen joka tapauksessa toimii niin kuin toimii, koska haluaa toimia niin. Ihmisellä on yleensä jokin suurempi tavoite, jonka saavuttamiseksi hän haluaa tehdä asioita, jotka eivät ole niin mielekkäitä. Jalkapallonpelaajakin käy juoksemassa lenkkejä, koska hän haluaa tulla hyväksi jalkapallonpelaajaksi, vaikkei pitäisikään juoksemisesta. Hän juoksee, jotta hänellä olisi hyvän jalkapalloilijan kunto. Hän tietää, ettei hyväksi jalkapalloilijaksi tulla pelkästään palloa potkimalla.

Kuinka kävi pojan, joka oli pahalla mielellä koulun jälkeen? Opettajan juttelun jälkeen poika olisi halunnut lähteä kotiin ilman että äidiltä kysyttäisiin lupaa kotiin lähtemiseen. Juttelimme pojan kanssa ja poika jäi iltapäiväkerhoon. Poika sanoi olevansa tyhmäpoika. Kysyin häneltä, miksi hän olisi tyhmä. Hän ei osannut antaa syytä. Sanoin että voin kertoa yhden syyn, miksi hän olisi kivapoika. Kerroin sen hänelle. Kerroin että yleensä poika on iloinen ja levittää iloansa muihinkin kerholaisiin. Kerroin sen vilpittömästi, koska asia on näin. Pian poika leikki muiden lasten kanssa ja oli yhtä iloinen kuin aina ennenkin. Poika osasi käyttäytyä hyvin ja sai vielä leikkitatuoinnin muistuttamaan, että on käyttäydyttävä hyvin. Kotiinlähdön koittaessa poika lähti hyvillä mielin kotiin.

Toimiko poika niin kuin hänen oli toimittava vai niin kuin hän halusi? Poikaa ei käsketty jäämään iltapäiväkerhoon. Hänelle annettiin lupa soittaa äidille ja kysyä lupaa lähteä kotiin, mutta hän ei halunnut. Hän jäi iltapäiväkerhoon, koska hän halusi jäädä. Poikaa ei käsketty käyttäytymään hyvin. Hänelle vain kerrottiin, että hyvin käyttäytymällä häntäkin kohtaan käyttäydytään hyvin. Poika leikki iloisesti muiden lasten kanssa ja jakoi hyvää mieltä hymyilemällä.

Aina ei ehkä saa mitä haluaa, mutta aina jokainen käyttäytyy juuri niin kuin itse haluaa. On omista valinnoista kiinni, saako haluamansa. Jokainen saa haluamansa, jos osaa löytää tavan toimia niin että saavuttaa tavoitteensa. Oma asenne on kaiken lähtökohta. Iloinen ihminen ilahduttaa myös muita. Saatan olla väärässä, mutta oman kokemukseni valossa voin sanoa, ettei hymyily tee pahaa kenellekään. Voin myös sanoa, että jokainen saa haluamansa, jos todella haluaa.

Päätöksenteko- ja suunnittelukykyisiä kansalaisia ministeriöihin

Ministeriöiden velvollisuus on suunnitella toimintaansa pitkällä aikavälillä. Toimintaa suunniteltaessa asetetaan tavoitteita ja mietitään etenemistapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmien valmistuessa alemmat tahot tekevät edelleen omat toimintasuunnitelmansa ministeriöiden suunnitelmien pohjalta. Näin muodostuu yhtenäinen ketju yhteiset tavoitteet silmälläpitäen. Suunnitelmien tekeminen vaatii kykyä ideoida ja tehdä päätöksiä sekä puhdasta maalaisjärkeä. Ilman päätöksentekokykyä suunnitelmista tulee tyhjiä asiakirjoja vailla tulevaisuutta. Ministeriöillä on siis suuri vastuu luoda omat tavoitteet toiminnalleen, koska niiden pohjalta muodostuu myös muiden tahojen toimintamallit.

                             Päätösten tekeminen ei ole pelkästään vaihtoehtojen ympyröimistä tehtäväpaperista. Päättäjän on myös osattava löytää kysymys, jolle halutaan tarjota vastaus. Kysymys voi olla joko jonkun ulkopuolisen toimijan kannanotto (kansalaisaloite) tai itse päättäjän havaitsema kysymys, jolle kaivataan ratkaisua. Kysymyksen löydyttyä on osattava luoda erilaisia vastausvaihtoehtoja, jonka jälkeen voidaan punnita vaihtoehtoja ja tehdä päätös. Vastausvaihtoehdot saattavat olla erilaisten toimintamallien suunnitelmia kuten sisäasiainministeriön julkaisussa Poliisin tulosohjauksen ja voimavarojenkohdentamisen kehittäminen annetut esitykset: kehysstrategia ja strategia poliisien määrän vakiinnuttamiseksi. Päätösten tekeminen vaatii siis myös oma-aloitteisuutta ja havainnointikykyä, jotta saadaan aikaan toimivia suunnitelmia.

                             Yhteiskuntamme tilanne valtionvelkaan katsoen antaa olettaa, että ministeriö tasolta saattaa puuttua suunnitelmallisuuden taito. Kataisen hallitus on asettanut yhdeksi tavoitteista kääntää valtionvelan suunta laskuun vaalikauden loppuun mennessä, mutta tavoitteen saavuttamiseksi ei vielä ole havaittu toimivia ratkaisuja. On tehty erilaisia toimintasuunnitelmia ja -malleja, mutta valtio jatkaa velkaantumistaan. Ongelman ratkaisu saattaisi olla havaittavissa pelkällä maalaisjärjellä, mutta sekin tuntuu monelta puuttuvan. Ratkaisu voi myös olla pienessä lapsessa, joka vasta oppii kävelemään.

Päättäjätkin ovat olleet joskus lapsia. Lapsesta aikuiseksi ja vielä ministeriksi ehtii kasvamaan niin kulttuurin kuin omien läheistensä kasvattamina. Panostamalla kasvatukseen, voidaan saada aikaan kansalaisia, jotka osaavat punnita vaihtoehtoja ja äänestää oikeanlaisia ministereitä. Myös ministerit ovat lähtöisin näistä maalaisjärjen omaavista kansalaisista. On tärkeää opettaa lasta toimimaan yhteiskunnan periaatteiden mukaisesti. Lapsen on saatava itse havainnoida ja pohtia asioita. Lasta on kumminkin autettava ongelmien löytämisessä ja niiden ratkaisemisessa. Vähitellen lapselle voi antaa enemmän valtaa tehdä omia päätöksiä ja suunnitelmia. Jo yläasteelle siirryttäessä nuori osaa toimia itsenäisesti, suunnitelmallisesti ja oma-aloitteisesti, jos hän on lapsena saanut tehdä itse valintoja.

Nuori on jo lähes aikuinen. Ainakin nuorilta odotetaan taitoa käyttäytyä kuten aikuiset. Nuorella on jopa äänestysoikeus jo 16-vuotiaana seurakuntavaaleissa. Oletetaan että 16-vuotiaalla on kyky tehdä itsenäisiä, mutta järkeviä valintoja, jotka vaikuttavat yhteiskunnassa. Nuorella on tämä kyky, jos hän on jo lapsena saanut tehdä omia valintoja eikä hänelle ole annettu aina valmiita valintoja. Yhteiskunnan tulevaisuus on kiinni kansalaisten kyvystä tehdä järkeviä päätöksiä. Päätöksien taustalla on ratkaisevasti kasvatustaustat eikä niinkään äänestysikä, ainakin jos miettii yhteiskuntamme nykytilannetta.

                             Kansalaisten kasvatus ei ole pelkästään vanhempien vastuulla. Ihminen viettää suurimman osan ajastaan koulussa tai työpaikalla. Lapsille olisi hyvä opettaa jo peruskoulussa taitoja toimia itsenäisesti ja tehdä suunnitelmia omaa tulevaisuutta ajatellen. Yläkouluun siirryttäessä nuori olisi jo oppinut suunnittelemaan omaa ajankäyttöään ja tekemään valintoja omaa tulevaisuutta ajatellen. Yläkoulussa voitaisiin opettaa kurssivalintojen tekemistä ja jo yhdeksännellä luokalla antaa vapaus tehdä valinnat itse. Nuori näkisi valintojen avulla, kuinka hyvin pystyy selviämään omillaan. Hetkessä eläminen tuntuu usein houkuttelevammalta, mutta pitkän aikavälin suunnitelmien kautta myös hetkessä eläminen on mahdollista. Erona on vain että suunnitelmien ansiosta nuorella on jokin tavoite ja suunta.

Työelämään siirryttäessä tulokkaalta vaaditaan erilaisia taitoja riippuen työpaikasta. Arvostettuihin ominaisuuksiin usein kuuluu oma-aloitteisuus alaan katsomatta. Työnantaja ei kumminkaan voi olettaa työntekijän olevan heti huipputekijä. Työnantajan vastuulle voisi antaa työntekijän kehittämisen edelleen järkevänä kansalaisena. Antamalla työntekijälle vähitellen enemmän vastuuta ja luottamusta, työntekijä oppii yhä enemmän suunnitelmalliseksi ja päättäväisemmäksi. Luottamuksen kautta työntekijä saa enemmän tilaa toteuttaa omia ideoita, jotka saattavat olla tulevaisuuden tukipilareita. Työntekijän vastuulle voi antaa muun muassa investoinnit, jotka vaikuttavat hänen toiminnassaan. Vastuun kautta työntekijä oppii myös hahmottamaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin.

                             Työsuhteet ovat yhä useammin määräaikaisia. Suunnitelmallinen kansalainen käyttää aikansa hyödyksi ja etsii uuden työ- tai opiskelupaikan ennen työsuhteen loppumista. Näin säästytään turhilta työttömyysjaksoilta. Pitkän aikavälin suunnitteluun kuuluu myös työ- ja opiskelupaikkojen osalta eri vaihtoehtojen punnitseminen. Uuden paikan löytäminen helpottuu, kun hahmottaa päämäärän ja osaa suunnitella etenemistapoja saavuttaakseen tavoitteen.  Ministeriksi päästäkseen on myös oltava jokin etenemistapa, jolla saavuttaa tavoitteensa. Ei kukaan ole ministeri syntyessään.

                             Nykytilanne osoittaa, ettei maalaisjärki ole itsestäänselvyys. Ajatusten löytäminen vaatii, että ne kirjoitetaan jonkun luettavaksi. Lukeminenkaan ei houkuttele monia ihmisiä, mutta yhden luettua toinenkin lukee muodostaen taas katkeamattoman ketjun. Lukemisen kautta ihminen oppii ymmärtämään erilaisia ajatusmalleja ja teorioita. Yhdistämällä oma-aloitteisuuteen ja itsenäiseen ajatteluun kannustavan kasvatuksen lukemiseen, saadaan järkevästi ajattelevia kansalaisia äänestämään päätöksenteko- ja suunnittelukykyisiä ministeriehdokkaita.