Kellokorttien sovellettavuus iltapäiväkerhotoimintaan

Essi Lehto ja Suvi Vihavainen kirjoittivat Helsingin Sanomissa 20.2.2013 päiväkotien kellokortti kokeiluista ja päivähoitomaksujen uudistamisesta hoitotuntien mukaiseksi artikkelissa Päiväkotien kellokortit yleistyvät. Kokeiluissa jokaisella lapsella on ollut omat kellokortit, jotka vanhemmat ovat leimanneet hoitajan älypuhelimeen lapsen tullessa hoitoon ja kun lapsi on haettu hoidosta. Mobiilisovellus on tallentanut sähköisesti lapsilistat, allergiatiedot, kuvausluvat, vanhempien yhteystiedot, hoitosopimukset sekä tiedot lasten hakijoista. Muutaman vuoden kokeilun ajalta lapsien hoitoajat ovat lyhentyneet ja hoitajien paperityöt vähentyneet.

Idea lasten päivähoidon tuntien mukaisesta laskutuksesta on peräisin hallitusohjelmasta. Myös sosiaali- ja terveysministeriön osoittama työryhmä esitti helmikuussa 2013 siirtymistä tuntilaskutukseen. Kokeiluissa tuntiveloitus on vielä toistaiseksi ollut porrastettua kolmeen hoitoaikaryhmään, joiden perusteella hoitomaksusta on maksettu joko 60, 80 tai 100 prosenttia. Työryhmän sihteeri, sosiaali- ja terveysministeriön lakimies Liisa Holopainen näkee kumminkin porrastuksen poistamisen joustavammaksi ratkaisuksi vanhempien kannalta. Tällöin hoitomaksut tapahtuisivat ennalta sovitun tuntimäärän mukaisesti. Tuntilaskutusta ollaan laajentamassa päivähoidossa useisiin päiväkoteihin, mutta toimisiko kellokorttijärjestelmä myös iltapäiväkerhoissa?

Monessa iltapäiväkerhossa on käytössä tuntilaskutus, joka perustuu vanhempien ilmoittamaan aikaan eli neljä tuntia päivässä tai viisi tuntia päivässä. Tuntilaskutus olisi kellokorttien myötä laajennettavissa laskutukseen todellisten tuntien mukaisesti. Jonain päivänä lapsi saattaa olla kerhossa pidempään kuin toisena päivänä, joten tunnit voivat heitellä huomattavasti verrattaessa kotiin tulevaan laskuun. Kellokorttijärjestelmä kertoisi myös, jos lapsi haetaan jatkuvasti kerhon aukiolon jälkeen, jolloin asiaan voitaisiin puuttua. Voitaisiin myös miettiä mahdollisuutta veloittaa enemmän, jos lapsi haetaan myöhässä.

                             Iltapäiväkerhotoiminnassa kellokorttiläpyskän mukana kuljettaminen olisi lapsen vastuulla. Läpyskä leimattaisiin lapsen tullessa kerhoon ja hänen lähtiessä kerhosta. Järjestelmää voitaisiin myös kehittää vastaamaan iltapäiväkerhojen tarpeita. Järjestelmä voisi esimerkiksi lähettää automaattisesti viestin lapsen vanhemmille, jos lapsi ei ole ilmestynyt kerhoon puolentunnin sisällä koulun loppumisesta. Vanhemmilla olisi myös mahdollisuus seurata lasten kerhoaikoja ja ilmoittaa järjestelmään, jos lapsi on sairaana tai ei muusta syystä tule kerhoon. Järjestelmä toisi osalle vanhemmista huomattavia säästöjä, koska käyttämättä jätetystä ajasta ei veloitettaisi.

                             Iltapäiväkerhotoiminnan järjestäjän kannalta kellokortti järjestelmässä olisi omat vahvuudet ja heikkoudet. Vahvuutena toiminnanjärjestäjä saisi todellista tietoa lasten hoitoajoista. Tiedon perusteella kerhonohjaajien työtunnit osattaisiin arvioida paremmin. Järjestelmää voitaisiin myös kehittää ilmoittamaan kun kerholla on enää x määrä lapsia, jolloin osa ohjaajista voisi lähteä kotiin. Tällöin kerholla olisi ohjaajia aina riittävästi, mutta ohjaajien työajat olisivat vaihtelevat. Järjestelmän heikkoutena toiminnanjärjestäjän tuottavuus todennäköisesti pienenisi. Samalla kustannukset pysyisivät tilojen, välipalojen yms. osalta samoina. Säästöä taas tulisi ohjaajien paperitöiden vähenemisestä.

                             Iltapäiväkerhonohjaajan kannalta muutos olisi positiivinen siltä osin, että paperityöhön käytetyn ajan voisi käyttää olennaiseen eli lasten kanssa puuhasteluun. Lasten läsnäolojen mukaisesti ohjaajien kotiinlähtöajat olisivat vaihtelevat ja joinakin päivinä saattaisi päästä kerholta aiemmin. Toisaalta tuntipalkalla työskenneltäessä tulot muuttuisivat epävarmoiksi eikä toimeentuloa olisi turvattu. Lapset saisivat kumminkin enemmän ohjaajien aikaa, jonka seurauksena kerhon ilmapiiri olisi turvallisemman tuntuinen.

                             Kellokorttijärjestelmää ei sellaisenaan voi siirtää iltapäiväkerhotoimintaan, mutta sitä voidaan kehittää iltapäiväkerhotoiminnan tarpeita vastaavaksi. Kellokortit toisivat vanhemmille joustavuutta ja enemmän halukkuutta viettää vapaapäiviä lasten kanssa, vaikka lapsella olisi kerhopäivä. Järjestelmä toisi ohjaajille enemmän aikaa keskittyä olennaiseen työhön lasten parissa. Toiminnan järjestäjä saattaisi kokea taloudellisia tappioita, mutta saisi samalla todellista tietoa lasten hoitoajoista.