Lastenkasvatuksessa on kiistelty vapaan kasvatuksen
kannattavuudesta. Vapaan kasvatuksen tarkoituksena on antaa lapsen kasvaa ilman
tiukkoja rajoja. Tällöin lapsi oppii erilaisia asioita lähinnä kokeilemisen
kautta. Vapaa kasvatus opettaa lasta harkitsemaan tekojaan ja tunnistamaan
vaaratilanteet. Kasvatus on kumminkin mennyt pieleen, jos lapsi hallitsee
vanhempaa eikä toisinpäin.
Vapaata kasvatusta on kritisoitu turvattomuuden vuoksi. Lapsen
koetaan olevan vaarassa ilman tiukkaa rajojen asettamista. Ilman rajoja ja
sääntöjä lapsi voi liikkua vapaasti metsissä, leikkiä huoneessa ilman valvontaa
tai muuta vastaavaa. Vapaata kasvatusta kannattavan vanhemman lapsi saattaa leikkiä
metsissä ja kiivetä puuhun kun taas rajoja asettava vanhempi saattaisi kieltää
lapselta kokonaan metsässä leikkimisen. Koetaan että lapselle voi käydä huonosti
monien vaarojen metsässä. Todellisuudessa kumminkin metsässä liikkuva ja puuhun
kiipeävä lapsi oppii tunnistamaan vaarat ja varomaan puusta tippumista.
Vapaan
kasvatuksen opeissa lapsi oppii havainnoimaan ja toimimaan oma-aloitteisesti,
koska kukaan ei käske toimimaan tietyllä tavalla. Selvien rajojen pohjalta
kasvatettu lapsi taas oppii seuraamaan käskyjä. Hän toimii tiettyjä sääntöjä
noudattaen, koska hän on tottunut siihen jo lapsena. Tällöin lapselle ei kehity
niin hyvää taitoa toimia vaistojen mukaisesti, mutta sitä pystyy kehittämään
myöhemmällä iällä, kun vanhemmat eivät enää voi olla joka paikassa valvomassa.
Suomalainen yhteiskuntakin on luotu sääntöjen varaan. Näitä sääntöjä kutsutaan
lakipykäliksi. Lakia on noudatettava, jotta välttyy rangaistuksilla. Näin ollen
vanhemmat ovat usein kulttuurin kasvattamia ja siksi vieroksuvat ajatusta
vapaasta kasvatuksesta.
Toiset
vanhemmat asettavat lapsilleen paljon rajoja. Rajojen asettaminen ei kumminkaan
automaattisesti opeta lapsia toimimaan sääntöjen mukaisesti. Lapset keksivät
monia keinoja pyörtääkseen asetetut rajat. Lapselta saatetaan esimerkiksi kieltää
pelikonsoleiden käyttäminen, koska hän muuttuu aggressiiviseksi pelatessaan.
Lapsi ei pysty pelaamaan kotona, koska vanhemmat ovat ottaneet kaikki
pelikonsolit pois. Lapsi kumminkin keksii, että hän voi mennä kaverin luokse
pelaamaan tai pelata koulussa kaverin puhelimella. Näin rajojen asettaminen
kasvatusmenetelmänä on epäonnistunut, koska lapsi on toiminut omien halujensa
mukaisesti.
Vapaa
kasvatus kannustaa toimintaan lapsen halujen mukaisesti, mutta yleisiä sääntöjä
noudattaen. Vanhemmalla on vaikutusvaltaa lapseen, vaikka lapsi ei ole
kokoaikaisen holhouksen alaisuudessa. Vapaan kasvatuksen kritisoijat saattavat
sanoa, ettei lapsen vanhempi välitä lapsesta, jos hän ei ole kokoaika
huolehtimassa ja kyselemässä menoja. Vapaa kasvattaja välittää lapsestaan ja
ilmaisee sen antamalla vapautta toimia oman tahdon mukaisesti. Hän antaa
lapselle vallan vaikuttaa omaan oppimiseen antamalla mahdollisuuden tutkia ja
havainnoida maailmaa. Vapaan kasvattajan ei tarvitse stressata kokoaika lapsen
menemisistä, jolloin vanhemmalla on enemmän energiaa keskittyä lapseen silloin
kun lapsi tarvitsee vanhemman apua.
Ei
voi sanoa että vapaa kasvatus olisi oikea tai väärä tapa kasvattaa lapsi.
Tärkeintä on loppu tulos. Lapsenkasvatuksen tuloksena lapsi on oppinut elämään
muita kunnioittaen yhteiskunnassamme ja toimimaan yhteiskunnan edellytysten
mukaisesti. Turvallisuuden kannalta paras tapa on se, jonka kasvattaja osaa hyvin
perustella turvalliseksi. Kasvattaja on kartoittanut riskit, miettinyt
seuraukset ja mahdollisuudet vaarojen välttämiseksi sekä suunnitellut
toimintatavat vaaratilanteisiin. Aina kaikkien vaarojen välttäminen ei ole
paras mahdollinen kasvatus tapa, sillä aina voi tapahtua jotain. Istuessakin
voi tulla kuolemansairaaksi. Pienien
riskien kautta lapsi oppii kyllä varomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti